Onko approjen suoritustasoissa mitään järkeä?
20 juomaa, jäätävä vessahätä ja vuosikymmenen darra.
Ensiksi hieman taustaa, ellei approt ole tutut; opiskelijat kiertävät baareissa nauttimassa juomia, jokaisesta paikasta saa leiman. Opiskelija saa haalarimerkin, täytettyään leimapassinsa. Joka vuosi tarvittavien leimojen määrä kasvaa, että voi saada uuden merkin.
Esimerkiksi Limeksen approilla ne ovat A; 8 B;12 C;16 T;20.
Eli neljäntenä vuotena 20 leimaa, aivan hillitöntä.
Rajatun suoritusajan myötä "tohtorin" tutkintoa suorittavalle tulee vääjäämättä kiire, jolloin tulee stressiä. Sekä baarista toiseen juoksujalalla vetämistä, joissa vedetään shotti ja sitten juostaan toiseen vetämään uusi shotti.
Myönnän, että on ihan loogista, että jokaisena suoritusvuonna "panokset" kohenevat ja ns "parannetaan" suoritusta.
Ymmärrän, että jos kuntosalilla haba kasvaa ja pääsee nostamaan enemmän rautaa samoilla repeillä tai puolimaraton aika paranee vuosi vuodelta.
Mutta mikä hyöty on vetää kehoonsa vuosi vuodelta enemmän juomia? Joo, uusi haalarimerkki, mutta olisi hyvä tarkastella sitä kriittisesti, tarvitsemmeko niitä edes?
Ja tiedän mitä saatat ajatella, luenko Päivi Räsäsen mielipidekirjoitusta nyt, että soo soo, eikö mitään saa enää tehdä? Onko tämän blogin kirjoittaja kieltolain puolella? Ja tähän vastaus on, että ei ja ei.
Tarkoituksenani ei ole olla parempi kuin muut tai olla ylimielinen. Vaan avata uusia näkökulmia, sehän on mielipidekirjoituksen tarkoitus.
Mitä jos seuraavilla approilla jättäisimme ylenpalttisen suorittamisen kotiin, ollaan chillisti ja nautiskellaan kiireettömästi juomia kivoissa mestoissa? Eikö se olisi kivempaa?
Minusta olisi.
